Kesän Kehityskeskustelut: Koulu alkaa Etiopiassa

Podcast: Soundcloud, Kehityslehti, 2018

Alkumusiikki

Reeta: Tervetuloa tänne kesän kehityskeskustelujen pariin! Mun nimi on Reeta.

Laura: Ja mun nimi on Laura. Ja tosiaan me ei olla täällä studiossa tänään ihan kahdestaan, mutta mennään siihen aivan kohta. Sitä ennen mä haluaisin kysyä sulta Reeta, että arvaapa mikä on suomalaisten mielestä tärkein kehitysyhteistyön osa-alue, jota Suomi vois edistää?

Reeta: No nyt en kyllä yhtään tiiä.

Laura: Se on koulutus. Uuden mielipidemittauksen mukaan 37 prosenttia suomalaisista ajattelee, että Suomi on vahvimmillaan nimenomaan koulutuksessa.

Reeta: Mun ois oikeestaan pitänyt arvata, että sulla on tässä tämmöinen taka-ajatus, koska mehän itse asiassa puhutaan tässä tänään koulutuksesta. Ja nimenomaan siitä, mitä Suomi tekee sen eteen Etiopiassa. Suomi on yksi seitsemästä rahoittajasta semmosessa tosi isossa ohjelmassa, jonka tarkotus on parantaa etiopialaisen perusopetuksen laatua. Tää hanke kestää neljä vuotta ja siihen kuluu yhteensä niinkin paljon kuin 500 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria.

Laura: Ja se ei oo ihan yks ja sama miten lasten elämä Etiopiassa järjestetään, ku alle 15-vuotiaita on maassa jopa sen 44 prosenttia väestöstä. Ja läheskään kaikki heistä ei ole koulussa.

Reeta: Meillä on tässä tänään paikalla henkilö, joka tietää Suomen puuhista tässä vähän enemmän. Elikkä tervetuloa Addis Abeban edustustosta kehityspolitiikan erityisasiantuntija Sai Väyrynen.

Sai Väyrynen: Kiitos!

Laura: Haluaisit sä kertoa meille kuitenkin vähän terveisiä sieltä paikan päältä? Olet vähän päässyt seurailemaan sitä menoa siellä päin, niin olisko sulla antaa meille yks hyvä ja yks vähän huonompikin uutinen?

Sai: No, itse asiassa tää puoli vuotta minkä mä olen ollut siellä, ni on ollu tosi mielenkiintosta aikaa. Että sen jälkeen, kun mä sinne nyt menin, niin pari kuukautta sen jälkeen pääministeri eros ja julistettiin hätätila. Ja siinä vähän aikaa ihmeteltiin, että mitä siellä tapahtuu. Mutta sitten saatiin uus pääministeri valittua ja se hyvä uutinen on se, että tää uus pääministeri nauttii suurta kansansuosiota ja on tosi lyhyessä ajassa tehnyt valtavan isoja muutoksia.

Välimusiikki

Reeta: Ja me puhutaan tänään erityisesti siitä, että mitä tapahtuu koulutuksen saralla, ja pyydettiin sua myös miettimään jotain semmosta lukua, jonka kautta ehkä näkyis millasii tuloksia siel on tähän mennessä saatu aikaseks?

Sai: Sellasen luvun otan ku 250 miljoonaa, on oppikirjoja, joita on viimesen neljän vuoden aikana niin ku kehitetty, tuotettu ja painettu. Must se niin ku kuvastaa sitä, et se on käsittämätön määrä kirjoja. Mut jos me ajatellaan sitä koko Etiopian perusopetusta, niin siellä on yli 27 miljoonaa lasta. Enemmän lapsia koulussa kuin koko Pohjoismaissa on asukkaista.

Reeta: Niin kerrot sä vähän, että mikä on koulutuksen merkitys kehityksen kannalta esimerkiksi sellasessa maassa ku Etiopia?

Sai: Etiopian hallitus myös näkee sen, että koulutus on keskeistä. Niillä on tavoitteena tulla tämmöseks ”lower middle income country” eli tämmönen alemman keskitason taloudellisen tason maaksi. Eli heidän tässä kasvu- ja muutosohjelmassa koulutus on nostettu keskeiseks kasvun ja kehityksen välineeks. Ja totta kai, jos ajatellaan, että pitää luoda teollisuutta, pitää luoda kauppaa, pitää luoda uusia elinkeinoja ja niin edelleen, niin ihmiset tarvitsee koulutusta. Viimeisen kymmenen vuoden aikana koulutukseen pääsy on muistaakseni lähes tuplaantunut.

Välimusiikki

Reeta: Millasii konkreettisii asioita on sitte olemassa, et millasilla asioilla perusopetuksen laatua voidaan parantaa?

Sai: No yks semmonen aika keskeinen asia, mitä tavallaan mitä ihan siellä koulun tasolla tehdään, on se, että jokainen koulu saa oppilasmäärän perusteella tämmösen niin ku koulukohtaisen määrärahan. Etiopiassa se koulukohtainen määräraha on alle kaks euroa per oppilas. Siin on kouluille niin ku semmosta insentiiviä, et hei te saatte ite päättää, et mitä te teette ja miten se teette. Mu sit et heidän pitää raportoida siitä. Esimerkiks piha-alueita on siivottu tai niitä on strukturoitu paremmin, et näkövammaiset oppilaat pystyy kulkemaan paremmin. Tai on hankittu oppimisen apuvälineitä.

Laura: Mikä on sitten Suomen osa tässä? Kun Suomessa on kuitenkin aika toimiva koulutusjärjestelmä, niin millä tavalla siellä sitten tämä Suomen esimerkki toimii?

Sai: Etiopiassahan Suomi on pitkään ollu mukana kehittämässä Etiopian erityisopetusta, mutta myös sit myöhemmin inklusiivista kasvatusta, inklusiivista opetusta. Otetaan huomioon alueelliset erot, demografiset erot ja esimerkiks vammaisten lasten koulutus ja tukea tarvitsevien lasten tukipalvelujen kehittäminen. Mutta ei mitään mallia voi suoraan kopioida yhestä paikasta toiseen, et se ei vaan toimi niin. Ja sit toisaalta se, että etiopialaisilla itsellään on myös vahva näkemys siitä et miten he haluu omaa opetustaan kehittää. Ja toisaalta he on myös hyvin tietosii siitä, että minkälaiset asiat on sitten hankalia.

Välimusiikki

Laura: Tää sukupuolten välinen koulutuksellinen tasa-arvo, on myös Etiopiassa aika mielenkiintoinen. Siellä ilmeisesti esimerkiks pojista 36 prosenttia käy yläkoulun loppuun, kun sama vastaava lukema tytöillä on vain 23 prosenttia. Et mistä tämä johtuu, että pojat saa niin paljon enemmän koulutusta?

Sai: Oikeestaan sen mä haluaisin sanoa, että jos katotaan sitä perusopetusta ykkösluokasta viidenteen luokkaan, eli puhutaan 7-vuotiaista noin 12 – 13-vuotiasiin, se vähän vaihtelee, niin siellä tyttöjen ja poikien välinen suhde on suurin piirtein tasan. Ja se on mun mielestä hyvä saavutus. Mut sit tietysti, niin ku tytöt, sitten 5 – 6 luokkalaisina, kun ne alkaa olla sit semmosia, no mä sanoisin et varhaisteinejä, tyypillisesti niin ku paimentolaisalueilla, niin se on se aika jollon tytöt menee naimisiin ja ryhtyy tekee lapsia. Ja sen takii siellä on iso pudotus siinä tyttöjen koulunkäynnissä. Siihen käytetään nyt erityisesti resursseja, että pyritään, on tarkotus, että tehdään tyttöjen kerhoja, joissa he saa tietoja ja taitoja tyttönä olemisesta, naiseksi kasvamisesta ja kaikista sellasista asioista, joista ei siellä voi niin ku muuten puhua.

Laura: Ja mainitsit tuossa, että tytöille itselleen voi antaa lisää tietoa. Mutta millä muilla keinoilla, niin esimerkiks kehitysyhteistyön keinoin voitais puuttua tai vaikuttaa kulttuurisiin mekanismeihin?

Sai: Etiopiassa on tyttöjä vahingoittavia käytäntöjä, esimerkiks ympärileikkauksia ja muita sellasii. Mä ajattelen itse sillä tavalla, et me voidaan antaa tietoa, me voidaan puhua näistä asioista ja me voidaan tukea tyttöjen ja naisten voimaantumista ja sitä, et he itse kokee, et pystyvät tekee päätöksiä omista lähtökohdistaan ja itse ajattelemalla. Kyl myös sitte pitää tehdä sitä työtä poikien ja miesten kanssa. Paitsi että on tyttöjen kerhoja, mut sit on myös pojille tämmösiä vastaavia.

Reeta: Millasista teemoista poikien kerhoissa sitte puhutaan? (naurua)

Sai: No mä en oo ollut poikien kerhossa, mutta etiopialaisessa yhteiskunnassa on aika, niin ku miesten ja naisten työt on hyvin selkeitä. Ajatus et voiski tehdä jotain muuta, tai että ei tarvitsis tehdä jotain koska on tyttö tai poika… Etiopiassahan paljon kudotaan käsin kankaita, mut kankaan kudonta on aina miesten hommaa. Yks tämmönen esimerkki on sit, et okei, jos nainen haluuki tai tyttö haluu kokeilla sitä kankaan kutomista, niin mikä ettei.

Välimusiikki

Reeta: Onko jotain konkreettia keinoja, joilla koulua vois tehdä tasa-arvosemmaks, esimerkiks just vammaisille oppilaille?

Sai: Yks semmonen iso tekijä on tietyllä tavalla taas tämmöset niin ku kulttuuriset kysymykset. Vammaisuuteen liittyy hyvin niin ku voimakkaita stigmoja ja taikauskoa. Usein ajatellaan, että se vammaisuus johtuu esimerkiks vanhempien tekemistä vääristä teoista. Sen takia sitte esimerkiksi monia vammasia lapsia pidetään piilossa. Et alle 10 prosenttia vammaisista lapsista pääsee kouluun. Se että koulut ovaa ovet ja sanoo ”Tervetuloa vammaiset lapset tänne”, se ei välttämättä toimi siten, vaan vaatii sitä, et se koulu työskentelee koko sen yhteisön kanssa.

Välimusiikki

Laura: Millasia haasteita Etiopialla on sit edessään tulevaisuudessa?

Sai: Mitä mä itse oon pohtinu paljon, on ylipäätänsä se, että Etiopiahan on valtavan suuri maa, ja erittäin voimakas väestönkasvu. Jotta se, niin ku ne saavutukset opetuksessa jotka on tähän mennessä saavutettu, et ne pystytään ylläpitämään, ja vielä parantamaan; se tarkottaa, et joka vuosi sen järjestelmän pitää kasvaa, ja kasvaa ja kasvaa.

Reeta: Kuulostaa monimutkaselta, että koulutussektorin kehittäminen on paljon muutakin kuin niitä kirjoja, ja kyniä ja vihkoja. (naurua)

Sai: Niin se olis aika helppoa, jos sillä pääsis. Täs ei kuitenkaan oo kysymys pelkästään kirjoista tai kynistä tai joidenkin laatikoiden tekemisestä. Vaan täs on kysymys niin ku tavallaan elävistä ihmisistä ja niiden elämästä ja tietyllä tavalla uudenlaisen elämän ja elämäntavan omaksumisesta. Suurin osa vanhemmistahan on lukutaidottomia. Se että tullaan semmosesta lukutaidottomasta kulttuurista ikään kuin kirjakulttuuriin: se on valtava kulttuurinen ja sanoisin et ajatuksellinenkin hyppy. Et sit taas jos ajatellaan suomalaista peruskoulua, et sitä on 40 vuotta kehitetty ja nyt se on aika hyvä.

Reeta: Hienoa! Sitte vielä ihan lopuks me ollaan pyydetty sua miettimään etukäteen vähän terveisiä. Kenelle sä haluaisit lähettää ja minkälaisia terveisiä?

Sai: Mä haluaisin lähettää terveisiä niin ku kaikille niille suomalaisille, ja muillekin niin ku instituutioille, kansalaisjärjestöille yksittäisille ihmisille jotka tukee jollain tavalla koulutusta kehittyvissä maissa. Se on käytännön työtä ja se on tärkeetä työtä. Ja mä toivoisin, et olis vielä enemmän niitä toimijoita. Semmoset terveiset.

Laura: Joo, hei; kiitos Sai oikein paljon vielä haastattelusta! Millos Etiopiassa alkaa uusi kouluvuosi?

Sai: Uus kouluvuosi alkaa tuossa elokuussa.

Reeta/Laura: Jes, oikein hyvää uutta kouluvuotta sinne! (naurua)

Sai: Kiitos oikein paljon.

Loppumusiikki